Kuningatarnäytelmä kertoo Kristinasta, joka oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654. Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama historiallinen nykydraama hengittää vahvasti tätä päivää teemoillaan vallasta, sukupuolesta ja rakkaudesta.
Nuoreen Kristinaan kohdistuu järkälemäisiä odotuksia. Hän on tyttö, jota kasvatetaan kuninkaaksi. Nainen, jonka tulee turvata kuningassuku avioitumalla ja synnyttämällä perillinen. Hallitsija, jonka täytyy olla sodassa ryvettyneen kansakuntansa keulakuva ja johtaja.
Mutta Kristina haluaa jotain aivan muuta.
Hän haluaa tehdä synkästä ja sivistymättömästä Ruotsista tieteen ja taiteen johtotähden, eurooppalaisen vapauden ja sivistyksen valtakunnan.
Ja Kristina haluaa hovineitonsa Bellen.
Ristipaine julkisen roolin ja yksityiselämän välillä synnyttää hurjaa, hauskaa ja koskettavaa draamaa. Anarkistisen kuningatar Kristinan kiehtovassa roolissa nähdään Elsi Sloan. Belleä näyttelee Aino Sirje.
Komediakuningatar Sari Siikanderin ohjaama Sutinaa ja säätöä on flirttaileva farssi, jossa avioliiton kulisseista pidetään kiinni kynnet sinisinä, mutta samalla hypätään päätä pahkaa syvään päätyyn niin riemukkaasti, että katsojan onnellinen osa on nauraa vedet silmissä mukana!
Sylvia (Pihla Penttinen) ja hänen salarakkaansa Beau (Sauli Suonpää) ovat saapuneet jokavuotiselle syntiselle huvilatapaamiselleen. Tällä kertaa Sylvia pudottaa Beaulle todellisen uutispommin, ja kertoo jättäneensä miehensä. Sähkeellä!
Tämä on vasta alkua, sillä seuraavaksi kaksikon puolisot (Emilia Sinisalo ja Heikki Ranta) pelmahtavat samalle huvilalle! Todellinen salaisuuksien Pandoran lipas revähtää auki ja niin henkilöiden identiteetit kuin avioliittokäsitykset joutuvat kiivaasti kieppuvaan myllyyn.
Broadwaylla ensi-iltansa vuonna 2023 saanut Sutinaa ja säätöä sijoittuu herkullisesti 1920-luvun Englantiin, mutta sen käänteet ja käänteissä kärvistelevät ihmiset ovat täyttä tätä päivää, tunnistettavia ja samaistuttavia, kaikessa hullunkurisuudessaan rakastettavia ja pakahduttavan hauskoja.
Sutinaa ja säätöä on uusi ja raikas farssikomedia parisuhteista. Kuumana kuplivaa sutinaa ja sysipimeitä salaisuuksia pulppuava parituntinen, jonka aikana katsoja tulee yllätetyksi monta kertaa – aivan kuten komedian henkilötkin.
Juha Jokelan uutuuskomedia Let’s Play Business käsittelee nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella. Se on oivaltava, paikoin täysin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon – toisin sanoen jättää jäljen.
Tarinan tapahtumat sijoittuvat HX-nimiseen suomalaiseen projektikonsultointifirmaan, jonka autoritaarinen johtaja Raimo Hemming on hiljattain jäänyt eläkkeelle.
HX:n työntekijät, jotka itse kutsuvat itseään “höksyiksi”, yrittävät sopeutua karismaattisen mutta hyvin kiistanalaisen keulakuvan jälkeiseen aikaan. Hemmingin liittolaiset, kuten Hannu (Santeri Kinnunen) ja hänen oikkujensa uhrit, kuten Ressu (Sanna-June Hyde), joutuvat nyt elämään samaa avokonttoritodellisuutta.
Ex-pomon jättämien arpien käsittely sopii erityisen huonosti uuden toimitusjohtajan
Artturin (Martti Manninen) lennokkaisiin työkulttuuri-ideoihin, joissa etsitään liiketoimintaan luovuutta ja tarvittaessa virkistytään tanssimalla.
Let’s Play Business käsittelee tyylikkäästi ja hienostuneen satiirisesti johtamista, vahvan johtajan kaipuuta sekä työelämän mielekkyyttä.
Tai siis käsittelisi, mutta…
…kyseistä tarinaa on jostain sattuman oikusta palkattu esittämään näyttelijäseurue, jonka taiteellinen johtaja (Wanda Dubiel) ei varsinaisesti pelaa yhteisesti sovitun sääntökirjan mukaan. Hänen vahvuuksiinsa eivät kuulu tasa-arvo, itsetuntemus, kohtuus tai oman toiminnan kriittinen tarkastelu.
Seurauksena on yritystarinan rinnalla kulkeva hallitsemattomaksi kiihtyvä kaaos, jossa rooleja vaihtuu lennosta ja kulisseja kaatuu, ja joka on ennen kaikkea teatterin talouspäällikön (Jan-Christian Söderholm) pahin painajainen: “Näytti edulliselta. Tulee olemaan kaikkee muuta. Henkinen hinta on mittaamaton.”
Luvassa on hykerryttävää dialogia, terävää aikalaisanalyysiä ja hulvatonta tilannekomiikkaa.
Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen Rakkaudesta sähköön on kuolettavan hauska fyysinen komedia elämäänsä katkeroituneesta Markusta, jonka ainoana seurana ovat hänen mielikuvitusystävänsä Loneli ja Ness. Mikä piilee päähenkilön vihan taustalla? Onko hänen kohtalonaan vapaus vai kuolema? Mikä on hänen tarkoituksensa tällä tyhjyydessä pyörivällä avaruuskivellä, jota Maaksi kutsutaan?
Rakkaudesta sähköön -esityksen ohjaa maailmankuulu klovni Aitor Basauri brittiläisestä Spymonkey-teatterista. Näyttämöllä nähdään Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin. Laulujen sanoista vastaa Saara Törmä ja valosuunnittelusta Mikko Hynninen. Upeat puvut ovat Saija Siekkisen käsialaa.
ARVIO
Marc Gassot’n ja Karl Sinkkosen Rakkaudesta sähköön on kuin oikosulku keskellä arkea – sähköinen, riemastuttava ja välillä hengästyttävä matka miehen mieleen. Esitys on fyysinen komedia parhaimmillaan, mutta sen taustalla jylläävät vakavammat sävyt: yksinäisyys, merkityksettömyys ja katkeruus, jotka on kätketty absurdiin huumoriin ja klovnerian herkkyyteen.
Päähenkilö Markus – elämäänsä kyllästynyt ja katkeroitunut – on yksin, paitsi että ei ole. Hänen mukanaan näyttämöllä kulkevat mielikuvitusystävät Yksi ja Näisyys, jotka tuovat tarinaan paitsi komiikkaa myös hätkähdyttävää inhimillisyyttä. Näiden hahmojen kautta peilataan Markuksen sisäistä kaaosta ja eksistentiaalista kriisiä: mitä jää jäljelle, kun kaikki merkityksellinen on haihtunut?
Ohjaaja Aitor Basauri on hyvä valinta tämän tyyppiseen materiaaliin. Hänen kädenjälkensä näkyy esityksen fyysisessä tarkkuudessa ja rytmissä, jossa koominen ajoitus ja kehollinen ilmaisu kulkevat käsi kädessä syvempien teemojen kanssa.
Näyttelijäkolmikko tekee erinomaista työtä. Marc Gassot on roolissaan vimmaisen karismaattinen – hänen Markuksensa ei ole pelkästään surullinen hahmo vaan monikerroksinen, roihuava persoona, jonka sisäinen turbulenssi valtaa koko näyttämön. Karl Sinkkonen loistaa paitsi näyttelijänä myös esityksen säveltäjänä: musiikki tukee tarinaa, liu’uttaen sen tunnelmaa lempeästä melankoliasta riehakkaaseen irrotteluun. Tanjalotta Räikkä tuo näyttämölle lämpöä ja yllätyksellisyyttä.
Saara Törmän laulunsanoitukset lisäävät esitykseen herkullisia sävyjä, ja Mikko Hynnisen valosuunnittelu nostaa näyttämökuvan eloon kuin sähkövaraukset hermoverkossa. Saija Siekkisen puvut puolestaan ovat visuaalinen ilotulitus – yhtä aikaa kummallisia, kauniita ja ilmeikkäitä.
Rakkaudesta sähköön ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, vaan kysymyksiä: Mikä meidät pitää käynnissä? Miksi viha ottaa vallan? Onko rakkaus vain sähkökemiallinen reaktio vai jotain suurempaa? Esitys haastaa katsojansa nauramaan, ajattelemaan ja ehkä myös itkemään – mutta ennen kaikkea tuntemaan. Esitys toimii hyvin ja katsojia osallistettiin mukaan näytelmään. Paikka paikoin esityksestä kuitenkin katosi tempo ja jäi ikäänkuin polkemaan paikoilleen, kunnes taas lähti liikkeelle. Esityksen aikana ei juurikaan puhuttu mitään, mutta silti se oli mukaansatempaava teatteriesitys. Annan Rakkaudesta sähköön esitykselle kolme tähteä.
Kansallisteatteri
Liput
Kesto
1 h 15 min (ei väliaikaa)
Kantaesitys Pienellä näyttämöllä 19.3.2025
Yhteistyössä mukana Tampereen Teatteri
Lue lisää
Mäen Jenni eroaa miehestään Jussista ja muuttaa pois espoolaisesta merenrantatalosta yksiöön kantakaupungissa. Lapset ovat jo aikuisia, ja nyt on Jennin aika nähdä, kuka hän on kaikkien odotusten alla. Jenni Mäestä tulee Jenny Hill, nainen, joka alkaa löytää oman äänensä ja oman tapansa elää.
Jenny Hill on draamakomedia, keski-ikäisen naisen kasvutarina, hillitön ja herkkä. Jenny Hill on silkkaa riemua, se voimaannuttaa, inspiroi, naurattaa ja antaa sylikaupalla oivalluksia ja samastumispintaa.
Minna Rytisalon sävykäs ja maaginen romaani (2023) kasvaa timanttiseksi näytelmäksi dramaturgi Henna Piirron käsissä. Liisa Mustosen ohjaama esitys yhdistelee sirkustaiteen elementtejä ja tanssia, tarjoilee mahtavia sooloja virtuoosimaisille näyttelijöille ja iskee flamencokengän rytmiikalla.
