Saara Turusen samannimiseen romaaniin osittain perustuva Hyenans dagar pureutuu vaikeaan ja intiimiin aiheeseen – lisääntymiskertomukseen, jossa yksityinen ja yhteiskunnallinen limittyvät toisiinsa. Teos valottaa yhden naisen matkaa hedelmöityshoitojen kautta lapsen saamiseen ja laajentaa sen samalla osaksi laajempaa keskustelua kehollisuudesta, kontrollista ja pärjäämisen kulttuurista.
Esitys rakentuu välähdyksistä, hetkistä ja tilannekuvista, jotka eivät tarjoile valmiita vastauksia, vaan jättävät katsojalle tilaa omille tulkinnoilleen. Draama asettuu näin ollen osittain katsojan oman mielen sisälle, mikä on sekä vahvuus että heikkous: osa yleisöstä kokee tämän syvällisenä resonanssina, osa taas saattaa jäädä kaipaamaan konkreettisempaa draamallista kaarta.
Tavanomaisuutta ja yksittäisiä helmiä
Kokonaisuutena Hyenans dagar jää valitettavasti hieman tavanomaiseksi kokemukseksi. Se ei onnistu vangitsemaan katsojaa toivotulla intensiteetillä, ja paikoin dramaturgia tuntuu hajanaiselta. Kuitenkin esityksessä on myös onnistumisen hetkiä: muutamat kohtaukset herättävät spontaanin naurun ja muistuttavat Turusen kyvystä yhdistää huumoria ja melankoliaa omaperäisellä tavalla. Näissä hetkissä esityksen potentiaali todella välähtää.
Musiikki ja kuvallisuus keskiössä
Turuselle ominaiseen tapaan musiikilla ja kuvallisilla elementeillä on merkittävä rooli. Ne luovat esitykseen tunnelmallisia kerroksia ja toimivat vastapainona käsikirjoituksen realistisemmille sävyille. Silti tämäkään ei aina riitä kannattelemaan kokonaisuutta, joka jättää yleisön osin etäiseksi.
Kenelle esitys puhuttelee?
Hyenans dagar on suunnattu kaikille, jotka ovat joskus tavoitelleet jotakin, kohdanneet esteitä tai joutuneet sysätyiksi itselleen vieraaseen maailmaan. Aiheensa ansiosta esitys voi koskettaa monia, mutta sen toteutus ei onnistu kaikilta osin lunastamaan odotuksia.
Lopputuomio:Hyenans dagar on kunnianhimoinen ja ajatuksia herättävä teos, mutta sen dramaturginen hajanaisuus ja etäisyys katsojaan jättävät toivomisen varaa. Vaikka mukana on kauniita oivalluksia ja onnistuneita kohtauksia, esitys ei kokonaisuudessaan yllä siihen vangitsevuuteen, jota sen teemat olisivat ansainneet.
Esityskieli ruotsi. Esitys tekstitetään suomeksi ja ruotsiksi Subtitle Mobile sovelluksen avulla. Lue lisää tekstityksestä täältä. Tekstityssovellukseen tarvittava koodi on WANJ.
Juha Jokelan uutuuskomedia Let’s Play Business käsittelee nykyaikaisen työelämän haasteita hykerryttävällä otteella. Se on oivaltava, paikoin täysin päätön komedia, joka yllättää, naurattaa ja osuu aikaan kuin ryhmysauva pahvilaatikkoon – toisin sanoen jättää jäljen.
Tarinan tapahtumat sijoittuvat HX-nimiseen suomalaiseen projektikonsultointifirmaan, jonka autoritaarinen johtaja Raimo Hemming on hiljattain jäänyt eläkkeelle.
HX:n työntekijät, jotka itse kutsuvat itseään “höksyiksi”, yrittävät sopeutua karismaattisen mutta hyvin kiistanalaisen keulakuvan jälkeiseen aikaan. Hemmingin liittolaiset, kuten Hannu (Santeri Kinnunen) ja hänen oikkujensa uhrit, kuten Ressu (Sanna-June Hyde), joutuvat nyt elämään samaa avokonttoritodellisuutta.
Ex-pomon jättämien arpien käsittely sopii erityisen huonosti uuden toimitusjohtajan
Artturin (Martti Manninen) lennokkaisiin työkulttuuri-ideoihin, joissa etsitään liiketoimintaan luovuutta ja tarvittaessa virkistytään tanssimalla.
Let’s Play Business käsittelee tyylikkäästi ja hienostuneen satiirisesti johtamista, vahvan johtajan kaipuuta sekä työelämän mielekkyyttä.
Tai siis käsittelisi, mutta…
…kyseistä tarinaa on jostain sattuman oikusta palkattu esittämään näyttelijäseurue, jonka taiteellinen johtaja (Wanda Dubiel) ei varsinaisesti pelaa yhteisesti sovitun sääntökirjan mukaan. Hänen vahvuuksiinsa eivät kuulu tasa-arvo, itsetuntemus, kohtuus tai oman toiminnan kriittinen tarkastelu.
Seurauksena on yritystarinan rinnalla kulkeva hallitsemattomaksi kiihtyvä kaaos, jossa rooleja vaihtuu lennosta ja kulisseja kaatuu, ja joka on ennen kaikkea teatterin talouspäällikön (Jan-Christian Söderholm) pahin painajainen: “Näytti edulliselta. Tulee olemaan kaikkee muuta. Henkinen hinta on mittaamaton.”
Luvassa on hykerryttävää dialogia, terävää aikalaisanalyysiä ja hulvatonta tilannekomiikkaa.
Kuningatarnäytelmä kertoo Kristinasta, joka oli Ruotsin kuningatar vuodesta 1632 vuoteen 1654. Jussi Moilan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama historiallinen nykydraama hengittää vahvasti tätä päivää teemoillaan vallasta, sukupuolesta ja rakkaudesta.
Nuoreen Kristinaan kohdistuu järkälemäisiä odotuksia. Hän on tyttö, jota kasvatetaan kuninkaaksi. Nainen, jonka tulee turvata kuningassuku avioitumalla ja synnyttämällä perillinen. Hallitsija, jonka täytyy olla sodassa ryvettyneen kansakuntansa keulakuva ja johtaja.
Mutta Kristina haluaa jotain aivan muuta.
Hän haluaa tehdä synkästä ja sivistymättömästä Ruotsista tieteen ja taiteen johtotähden, eurooppalaisen vapauden ja sivistyksen valtakunnan.
Ja Kristina haluaa hovineitonsa Bellen.
Ristipaine julkisen roolin ja yksityiselämän välillä synnyttää hurjaa, hauskaa ja koskettavaa draamaa. Anarkistisen kuningatar Kristinan kiehtovassa roolissa nähdään Elsi Sloan. Belleä näyttelee Aino Sirje.
Komediakuningatar Sari Siikanderin ohjaama Sutinaa ja säätöä on flirttaileva farssi, jossa avioliiton kulisseista pidetään kiinni kynnet sinisinä, mutta samalla hypätään päätä pahkaa syvään päätyyn niin riemukkaasti, että katsojan onnellinen osa on nauraa vedet silmissä mukana!
Sylvia (Pihla Penttinen) ja hänen salarakkaansa Beau (Sauli Suonpää) ovat saapuneet jokavuotiselle syntiselle huvilatapaamiselleen. Tällä kertaa Sylvia pudottaa Beaulle todellisen uutispommin, ja kertoo jättäneensä miehensä. Sähkeellä!
Tämä on vasta alkua, sillä seuraavaksi kaksikon puolisot (Emilia Sinisalo ja Heikki Ranta) pelmahtavat samalle huvilalle! Todellinen salaisuuksien Pandoran lipas revähtää auki ja niin henkilöiden identiteetit kuin avioliittokäsitykset joutuvat kiivaasti kieppuvaan myllyyn.
Broadwaylla ensi-iltansa vuonna 2023 saanut Sutinaa ja säätöä sijoittuu herkullisesti 1920-luvun Englantiin, mutta sen käänteet ja käänteissä kärvistelevät ihmiset ovat täyttä tätä päivää, tunnistettavia ja samaistuttavia, kaikessa hullunkurisuudessaan rakastettavia ja pakahduttavan hauskoja.
Sutinaa ja säätöä on uusi ja raikas farssikomedia parisuhteista. Kuumana kuplivaa sutinaa ja sysipimeitä salaisuuksia pulppuava parituntinen, jonka aikana katsoja tulee yllätetyksi monta kertaa – aivan kuten komedian henkilötkin.
Marc Gassot’n ja Karl SinkkosenRakkaudesta sähköön on kuolettavan hauska fyysinen komedia elämäänsä katkeroituneesta Markusta, jonka ainoana seurana ovat hänen mielikuvitusystävänsä Loneli ja Ness. Mikä piilee päähenkilön vihan taustalla? Onko hänen kohtalonaan vapaus vai kuolema? Mikä on hänen tarkoituksensa tällä tyhjyydessä pyörivällä avaruuskivellä, jota Maaksi kutsutaan?
Rakkaudesta sähköön -esityksen ohjaa maailmankuulu klovni Aitor Basauri brittiläisestä Spymonkey-teatterista. Näyttämöllä nähdään Marc Gassot, Tanjalotta Räikkä ja Karl Sinkkonen, joka on myös säveltänyt esityksen musiikin. Laulujen sanoista vastaa Saara Törmä ja valosuunnittelusta Mikko Hynninen. Upeat puvut ovat Saija Siekkisen käsialaa.
ARVIO
Marc Gassot’n ja Karl SinkkosenRakkaudesta sähköön on kuin oikosulku keskellä arkea – sähköinen, riemastuttava ja välillä hengästyttävä matka miehen mieleen. Esitys on fyysinen komedia parhaimmillaan, mutta sen taustalla jylläävät vakavammat sävyt: yksinäisyys, merkityksettömyys ja katkeruus, jotka on kätketty absurdiin huumoriin ja klovnerian herkkyyteen.
Päähenkilö Markus – elämäänsä kyllästynyt ja katkeroitunut – on yksin, paitsi että ei ole. Hänen mukanaan näyttämöllä kulkevat mielikuvitusystävät Yksi ja Näisyys, jotka tuovat tarinaan paitsi komiikkaa myös hätkähdyttävää inhimillisyyttä. Näiden hahmojen kautta peilataan Markuksen sisäistä kaaosta ja eksistentiaalista kriisiä: mitä jää jäljelle, kun kaikki merkityksellinen on haihtunut?
Ohjaaja Aitor Basauri on hyvä valinta tämän tyyppiseen materiaaliin. Hänen kädenjälkensä näkyy esityksen fyysisessä tarkkuudessa ja rytmissä, jossa koominen ajoitus ja kehollinen ilmaisu kulkevat käsi kädessä syvempien teemojen kanssa.
Näyttelijäkolmikko tekee erinomaista työtä. Marc Gassot on roolissaan vimmaisen karismaattinen – hänen Markuksensa ei ole pelkästään surullinen hahmo vaan monikerroksinen, roihuava persoona, jonka sisäinen turbulenssi valtaa koko näyttämön. Karl Sinkkonen loistaa paitsi näyttelijänä myös esityksen säveltäjänä: musiikki tukee tarinaa, liu’uttaen sen tunnelmaa lempeästä melankoliasta riehakkaaseen irrotteluun. Tanjalotta Räikkä tuo näyttämölle lämpöä ja yllätyksellisyyttä.
Saara Törmän laulunsanoitukset lisäävät esitykseen herkullisia sävyjä, ja Mikko Hynnisen valosuunnittelu nostaa näyttämökuvan eloon kuin sähkövaraukset hermoverkossa. Saija Siekkisen puvut puolestaan ovat visuaalinen ilotulitus – yhtä aikaa kummallisia, kauniita ja ilmeikkäitä.
Rakkaudesta sähköön ei tarjoa yksiselitteisiä vastauksia, vaan kysymyksiä: Mikä meidät pitää käynnissä? Miksi viha ottaa vallan? Onko rakkaus vain sähkökemiallinen reaktio vai jotain suurempaa? Esitys haastaa katsojansa nauramaan, ajattelemaan ja ehkä myös itkemään – mutta ennen kaikkea tuntemaan. Esitys toimii hyvin ja katsojia osallistettiin mukaan näytelmään. Paikka paikoin esityksestä kuitenkin katosi tempo ja jäi ikäänkuin polkemaan paikoilleen, kunnes taas lähti liikkeelle. Esityksen aikana ei juurikaan puhuttu mitään, mutta silti se oli mukaansatempaava teatteriesitys. Annan Rakkaudesta sähköön esitykselle kolme tähteä.
Maailman suosituimpiin komediahahmoihin kuuluva HYACINTH BUCKET – lausutaan Bukee – on hurmannut katsojansa Tampereella jo toista vuotta! Huippusuosittuun Pokka pitää -tv-sarjaan perustuva komedia on täyttänyt Tampereen Komediateatterin katsomon ennätykselliseen tahtiin. Nyt näytelmä nähdään myös Aleksanterin teatterissa!
Näytelmässä Hyacinth (Minna Koskela) saa selville, että hänen naapurinsa Emmet (Jari Ahola/Tuukka Huttunen) on alkanut vetää näytelmäkerhoa. Kun soppaan pistävät lusikkansa vielä Hyacinthin värikylläiset sisarukset Rose (Hanna Gibson) ja Daisy (Leena Rousti) sekä karskin hurmaava Onslow (Aku Sajakorpi), alkaa teatterissa paikat toden teolla kuumentua. Emmetin siskoa, Elisabeth ”Liz” Wardenia esittää Merja Koivula ja näyttelijäseurueen uutta jäsentä, Edward ”Milli” Milsonia Jere Riihinen.
Käsikirjoitus: Roy Clarke Suomennos: Joel Elstelä Ohjaus: Timo Rissanen
Lavastus: Oskari Löytönen
Pukusuunnittelu: Marja Liukkonen (vier.)
Rooleissa: Minna Koskela, Jari Ahola, Hanna Gibson, Tuukka Huttunen, Merja Koivula, Jere Riihinen, Leena Rousti ja Aku Sajakorpi
Huom! Emmetin roolissa vuorottelevat Jari Ahola ja Tuukka Huttunen.
